Spanning Tree Protocol (STP) on keskeinen osa tietokoneverkkoa, joka estää silmukat Ethernet-verkoissa. Pääporttien, nimettyjen porttien ja porttien estoprosessi STP:ssä on ratkaisevan tärkeää silmukattoman topologian varmistamiseksi.
Ensinnäkin STP valitsee juurisillan verkossa. Silta, jolla on pienin siltatunnus, tulee juurisillaksi. Siltatunnus koostuu sillan prioriteettiarvon ja MAC-osoitteen yhdistelmästä. Kun juurisilta on valittu, jokainen muu kuin juurisilta määrittää parhaan reitin päästä juurisillalle. Tämä polku kulkee juuriportin kautta, joka on sillan portti, joka tarjoaa lyhimmän polun juurisillalle.
Seuraavaksi jokaisessa verkkosegmentissä valitaan nimetyt portit. Nimetyt portit ovat kunkin sillan portteja, jotka tarjoavat parhaan reitin päästä juurisillalle kyseiseen segmenttiin kytketyille laitteille. Portista, jonka polkukustannukset ovat alhaisimmat juurisillalle, tulee kyseisen segmentin määrätty portti. Kaikki muut sillan portit ovat estotilassa silmukoiden estämiseksi.
Jos juurisillalle on useita polkuja tai polkukustannukset ovat samat, sillan, jolla on alempi siltatunnus, portti nimetään juuriportiksi tai nimetyksi portiksi. Jos Bridge ID on sama, portti, jolla on alempi porttitunnus, valitaan juuriportiksi tai määrätyksi portiksi.
Jos kytkimien välillä on redundantteja linkkejä, STP asettaa osan näistä linkeistä estotilaan silmukoiden estämiseksi. Näitä portteja kutsutaan estoportteiksi. Estoportit eivät välitä datakehyksiä, vaan ne pidetään kuuntelutilassa verkon vakauden varmistamiseksi ja silmukoiden estämiseksi.
Yhteenvetona voidaan todeta, että juuriporttien, nimettyjen porttien ja estoporttien valintaprosessi STP:ssä sisältää juurisillan valitsemisen, pääporttien määrittämisen jokaiselle sillalle, määrättyjen porttien valitsemisen jokaiselle verkkosegmentille ja redundanttien porttien asettamisen estotilaan silmukoiden estämiseksi. ja varmistaa silmukattoman topologian.
Skenaariossa, jossa kytkin A, kytkin B ja kytkin C on kytketty toisiinsa ja kytkimellä A on pienin siltatunnus, se valitaan juurisillaksi. Kytkin B ja kytkin C valitsevat sitten juuriporttinsa kohti kytkintä A lyhimmän polun perusteella. Lisäksi jokaisessa verkkosegmentissä valitaan nimetyt portit, ja kaikkien redundanttien linkkien portit asetetaan estotilaan.
Tämä prosessi varmistaa verkon vakauden ja estää silmukat, jotka heikentävät verkon suorituskykyä ja voivat johtaa lähetysmyrskyihin ja verkon ruuhkautumiseen.
Muita viimeaikaisia kysymyksiä ja vastauksia liittyen EITC/IS/CNF Tietokoneverkkojen perusteet:
- Mitkä ovat Classic Spanning Treen (802.1d) rajoitukset ja miten uudemmat versiot, kuten Per VLAN Spanning Tree (PVST) ja Rapid Spanning Tree (802.1w), korjaavat nämä rajoitukset?
- Mikä rooli Bridge Protocol Data Unit (BPDU) ja topology Change Notifications (TCN) ovat verkonhallinnassa STP:n avulla?
- Kuinka kytkimet määrittävät juurisillan virittävässä puutopologiassa?
- Mikä on Spanning Tree Protocol (STP) -protokollan ensisijainen tarkoitus verkkoympäristöissä?
- Miten STP:n perusteiden ymmärtäminen antaa verkonvalvojille mahdollisuuden suunnitella ja hallita joustavia ja tehokkaita verkkoja?
- Miksi STP:tä pidetään ratkaisevan tärkeänä verkon suorituskyvyn optimoinnissa monimutkaisissa verkkotopologioissa, joissa on useita toisiinsa kytkettyjä kytkimiä?
- Kuinka STP poistaa strategisesti käytöstä redundantit linkit luodakseen silmukattoman verkkotopologian?
- Mikä on STP:n rooli verkon vakauden ylläpitämisessä ja lähetysmyrskyjen estämisessä verkossa?
- Kuinka Spanning Tree Protocol (STP) auttaa estämään verkkosilmukoita Ethernet-verkoissa?
- Selitä SNMP-hallituissa verkoissa käytetty manageri-agenttimalli sekä hallittujen laitteiden, agenttien ja verkonhallintajärjestelmien (NMS) roolit tässä mallissa.
Katso lisää kysymyksiä ja vastauksia artikkelista EITC/IS/CNF Computer Networking Fundamentals